Valloittava Edinburgh

Olisikohan vihdoin korkea aika sanoa täälläkin muutama sananen Edinburghista. Tekstiä ja varsinkin kuvia on sen verran runsaasti, että katsoin parhaaksi jakaa materiaalin kahteen eri postaukseen. Toivottavasti lukuintoa riittää!

Maisema on uskomattoman kaunista ja jylhää, vanhoja kivitaloja, viheralueita ja kaiken yllä kaupunkia vartioiva linna. Kaikki oli kävelymatkan ulottuvissa, vaikkakin pitää todeta, että kilometrejä kertyi reippaasti (mikä ei pubiruuan ja oluiden luvatussa maassa ollut lainkaan huono juttu...).

Sääolotkin olivat meille suosiolliset, yhtenä päivänä ei satanut lainkaan ja muinakin saimme vain satunnaisia sadekuuroja niskaamme. Lämpötila pysytteli koko ajan parissakympissä, joten päivisin t-paidalla ja farkuilla tarkeni hyvin.

Elokuu, jolloin kaupungissa olimme, on Edinburghissa varsinainen festarikuukausi, siellä on samaan aikaan käynnissä ainakin teatteri-, musiikki- ja kirjafestivaalit. Mekin pyörähdimme kirjafestarialueella ja teatterimeiningistä saimme nauttia kaduilla kulkiessa, mutta mihinkään varsinaisiin tapahtumiin emme osallistuneet. Majoitusten hinnat olivat korkeammat kiivaimman turistikuukauden vuoksi, mutta booking.comia päivystämällä onnistuimme nappaamaan luksusmajoituksen kivenheiton päästä keskustasta suhteellisen edullisesti. West End Suites oli todellakin u-p-e-a (ja suihku oli kaikessa outoudessaan kerrassaan huikea, puhumattakaan poreammeesta ja kylppäristä avautuvista maisemista, hihi).

Vietimme päivät pääsääntöisesti ilman aikatauluja, vaellellen ympäri kaupunkia. Ennakkoon olimme ostaneet ainoastaan liput Edinburghin linnaan välttääksemme jonot. Osoittautui varsin fiksuksi vedoksi. Linna katseli ylhäisenä alas kaupunkiin omalta kukkulaltaan. Alue oli valtava, ja vaikka vietimme siellä useamman tunnin, näimme sen vain suht pintapuolisesti.

Toinen must-kohteemme oli Greyfriars Kirkyard -hautausmaa, joka on perustettu jo 1500-luvun puolella. Iso osa haudoista näytti kuitenkin olevan 1700-luvulta. Hautausmaalla väitetään kummittelevan, ja siellä järjestetäänkin pimeän aikaan "kummituskierroksia". Turhan vilkkaan mielikuvituksen omaavina päätimme kuitenkin jättää moisen väliin ja kävimme kiertämässä hautausmaalla päiväsaikaan. Kaunis ja rauhallinen paikka, jossa tosin huomasi joissakin hautaholveissa vietetyn yöllistä elämää: niissä lojui sanomalehtiä, tyhjiä pulloja ja tyhjiä ruokapakkauksia. Itselleni ei tulisi kyllä mieleenkään mennä kenenkään haudalle juhlimaan... pelottaa jo ajatuskin. Voi olla, että ne toimivat kodittomien nukkumasijoina, onhan siellä sentään "katto" ja "seinät" ympärillä ja tuulensuojaa.

Bobby-koira on saanut oman patsaansa hautausmaan sisäänkäynnin tuntumaan. Tarinan mukaan koira valvoi kuolleen isäntänsä hautaa koko loppuelämänsä. Melkoisen uskollinen kaveri, siis.