Sadepäivän saavutuksia

Nukuin ihan liian pitkään. Kun lopulta pääsin ylös, istahdin aamiaiseni kanssa sohvannurkkaan ja aloin tuijottaa Pan Amia. Rakastan sarjan kepeyttä ja taidolla toteutettua visuaalisuutta.
Lakkasin kynnet eilisen ainoalla aleostoksellani (ja kyllä, tykkään väristä kovasti, vaikkei se taida aivan trendien huipulla enää ollakaan).

Kuuntelin kun sade alkoi koputella ikkunaan, ensin lempeämmin, sitten täysin nyrkein. Nappasin pari palaa suklaata ja päätin katsoa vielä yhden jakson.

Ps. Tällä hetkellä näyttää uhkaavasti siltä, että aurinko tunkee väkisin sotkemaan suunnitelmani ja komentaa ulos... Leikin, etten huomaa, ja kietoudun tiukemmin kylpytakkiini. Eskapistista keskiviikkoa!

Helppo herkkuruoka

Seuraa sunnuntain ruokavinkki kaikille nopean ja helpon herkkuaterian ystäville:

Kuumennetaan pannulla tilkka öljyä, jonka seuraksi lisätään parisensataa grammaa babypinaattia sekä muutama pilkottu valkosipulinkynsi. Paistamisen loppuvaiheessa maustetaan ripauksella mustapippuria ja tilkalla hunajaa. Siirretään pinaatti lautaselle odottamaan ja ruskistetaan pannulla viipaloitua halloumia (täysin subjektiivisten kenttätutkimusteni perusteella lampaanmaitoversio on parasta), ja kun juustossa on sopivasti paahtunut pinta, nostetaan pinaatin seuraksi ja nautitaan. Vähän vaivaa, paljon makua. Nams.

Onnistuneen juhannuksen resepti

Juhannus kaupungissa. Parasta seuraa, vähän minigolfia, kylliksi ruokaa ja juomaa sekä kaiken kukkuraksi täydellinen kesäsää.

Peruna ja sen kaveri

Täällä vallinnut hiljaisuus johtuu siitä, että on ollut suu täynnä perunaa. Uutta perunaa, kaikkine lisukkeineen. Että voi olla hyvää. Nautittiin parvekkeella, vaikka pitikin jo näin iltasella kääriytyä villatakkiin.

Kesäillat, ah!

Iloksenne muutama kännykameraräpsy eilisen iltakävelyltä. Kesä <3

Tarjolla tänään

Kokeilevassa kotikeittiössämme vuorossa tänään tortillavuoka. Muuten päivä onkin kulunut lähinnä torkkuessa ja pyykkiä pestessä. No, eikös näin sunnuntaina ruuanlaittokin käy ihan saavutuksesta.

Vuokaan siis laitettiin

6 isoa tortillalättyä
sipuli
400 g jauhelihaa
1 prk ruokakermaa
1 prk paseerattua tomaattia
yrttituorejuuston jämät
mausteita maun mukaan
silputtua persiljaa
juustoraastetta

Sipuli ja jauheliha ruskistellaan pannulla. Sekaan tomaattisose ja ruokakerma, mausteet ja tuorejuuston jämät sekä persiljasilppu. Ladotaan uunivuokaan kerroksittain tortillalevyjä, kastiketta ja juustoraastetta ja lykätään komeus 225-asteiseen uuniin noin vartiksi. Valmis! Ainakaan meidän ruokamme ulkonäkö ei ollut erityisen imarteleva, mutta sen korvasi oikein hyvä maku.

Pahan päivän parempi jatko

Eilinen alkoi pahana päivänä. Lähdin heti aamusta salille ja jo sitä ennen kiukuttelin miehelle. Kävin kahvilassa pettymässä onnettomiin Veronan leipiin. Ärsytti surkea palvelu ja mahdoton hinta-laatusuhde.
Tulin kotiin. Kuuntelin vanhaa SMG:tä, sitä jossa lauletaan takaperin uivista ravuista. Tuuletin petivaatteet ja vaihdoin lakanat. Tein salaattia.

Sain peruutusajan kampaajaystäväni käsittelyyn. Sain värinlaiton ohessa marmattaa ja kikattaa. Kävelin kaupungilla uuden tukkani kanssa. Ostin torilta kirsikoita. Ihmettelin kirkkaansinistä, pilvetöntä taivasta. Lähetin anteeksi-viestin miehelle. Söin kirsikoita. Helpotti.

Tänään

Lojuin parvekkeella ja kuvasin pilviä. Kuvasin myös erästä komistusta, joka tunki kameran ja pilvien väliin, mutta niitä kuvia ei näy täällä. Lokkeja en sen sijaan kuvannut, koska yksikään sopivan uljas yksilö ei suvainnut liitää taivaan poikki silloin kun olin valmiuksissa. Epäilen, että kaikki sellaiset liitelivät vahingoniloisina ympäriinsä heti kun laitoin kameran pois ja keskityin kirjaani. Kirja oli kuitenkin niin hyvä (palaan aiheeseen kunhan saan sen loppuun), että annan lokeille anteeksi.

Iloinen tuliainen

Katsokaa mitä mä sain! Ystävä toi Roomasta torituliaiseksi kallonauhan! Minä vanha pääkallofani ilahduin suuresti. Nauhan voi laittaa kaulaan tai pariin kertaan kiedottuna ranteeseen. Ei puutu kuin helteinen auringonpaiste ja rusketus, joiden piristeeksi kiedon kallorivin ranteeseeni väripilkuksi.

Ruokatorilla

Kameraa tyhjennellessäni löysin kuvia, jotka oli tarkoitus jakaa täällä jo muutama viikko sitten. Kävimme nimittäin Eurooppalaisella ruokatorilla toukokuisena perjantai-iltana, kun oli kylmää ja sateista ja hyvin vähän väkeä liikkeellä.

"Kierresipsit" ja fudget olivat kuitenkin hyviä, muista herkuista puhumattakaan.

Toki kävimme torilla muutamaan kertaan myös Tampereen ohimenneen ja tosi lyhyen kesän aikana (elämme toivossa, että kesä tulee vielä takaisin..), mutta niillä kerroilla ei tietenkään ollut kameraa mukana. Joka tapauksessa tori sopi mielestäni Hämeenpuistoon paremmin kuin Keskustorille - eikä vähiten siksi, että meiltä oli sinne paljon lyhyempi matka. Kokonaiskävijämäärä torilla ja samassa yhteydessä olleessa Tunne Tampere -tapahtumassa oli ymmärtääkseni suuri, joten toivoa on, että moisia kekkereitä saadaan kotinurkille toistekin.

Tyttöjen päivä ja ilta ja melkein yökin

Eilen vietimme tyttöpäivää porukalla, joka syntyi aikanaan, kun kaikki työskentelimme samassa ei-niin-glamoröösissä työpaikassa. Duunin ehdottomasti paras anti olikin lauma samanhenkisiä neitosia. Silloin tuli vietettyä porukalla harva se ilta ja viikonloppu, kun oltiin nuoria ja villejä ja vapaita eikä ollut niin väliä, missä kunnossa mentiin aamulla töihin... 

Sittemmin tapaamiset ovat harventuneet, ja nytkään yksi kuudesta ei päässyt työesteiden vuoksi paikalle. Mutta viisi meitä sentään oli ja ihanaa meillä oli!

Sateisella pihalla meidät vastaanotti upea koristeomenapuu.

Mutakakku nautittiin tietysti jäätelön kanssa, mutta siinä vaiheessa ei enää joutanut kaivamaan kameraa esiin.

Viinin ja ruuan (kiitos vielä emännälle uskomattomista leipomuksista!) voimin jutusteltiin koko sateinen lauantai iltapäivästä yömyöhään. On mieletöntä kun on ystäviä, joiden kanssa tarina jatkuu luontevasti riippumatta siitä, montako kuukautta on edellisestä tapaamisesta. Puheenaiheet ovat vuosien varrella hiukan muuttuneet, ja kai tässä jollain tasolla on ihan vahingossa kasvettu aikuis(emm)iksi, mutta kyllä sitä vanhaa kunnon hihittelyä vieläkin saadaan aikaan. Tyttöjä mitä tyttöjä.