torstai 31. toukokuuta 2012

Elämä muuttuu

Olen melkoisen elämänmuutoksen edessä. Viimeinen sopimus määräaikaisten työsuhteideni pitkästä ketjusta päättyi tänään, ja ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että edessä on vapaa kesä (joka kylläkin sisältää työnhakua ja työhön ja opiskeluun liittyvien suunnitelmien työstämistä). Tällä hetkellä olo on haikea ja väsynyt, päivä oli melkoisen tunnetäysi kun piti hyvästellä kaikki rakkaat työkaverit.
Erinäisiä pelkoja ja stressinpoikasiakin mieleen pyrkii; kulunut kevät on jo osoittanut, että sopivan työn löytäminen ei käy ihan yhtä helposti kuin hampaiden pesu.

Kaikesta huolimatta aion myös nauttia kesästä ilman velvollisuuksia. Ehkä pieni katko tulee enemmän kuin tarpeeseen.
Kirjoitin itselleni muistilistaa olennaisista: Ota yksi kuva joka päivä. Lue muutama sivu, kirjoita muutama rivi. Ihastu koppakuoriaisten ja perhosten tapaan nauttia hetkestä ja imitoi sitä.
Ps. Kuvien orkideat eivät ole vastuussa kesäni onnistumisesta tai uuden työpaikan löytymisestä, he vain halusivat päästä poseeraamaan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Särkänniemessä

Eilen vietettiin ystäväporukalla jo perinteeksi muodostunutta Särkänniemi-päivää. Sää helli meitä oikein urakalla, ja päivästä tuli kaikin puolin mainio. Päästiin lähes jonottamatta kieppumaan kaikissa laitteissa, joihin uskallettiin (itse en vaan kykene Half pipeen (kuvassa) tai Hurricaneen...), ja tietysti odotukset olivat varsin korkealla uutuuskohde Angry Birds Landin suhteen. Olihan se varsin huikea, vaikka olinkin vähän pettynyt, ettei siellä ollut sellaisia pörröisiä kiukkutipuja halimassa ihmisiä (vrt. Muumimaailman muumit). No, ehkä ne tiput on niin kertakaikkisen kiukkuisia, että olisivat vaan käyneet päälle.
 Se kaikkein olennaisin Särkänniemi-asia:
Tervetuloa Vihaisten lintujen valtakuntaan!
 

perjantai 18. toukokuuta 2012

Yhtä juhlaa

Varsin on kiirettä pitänyt, ei ole ollut aikaa edes tänne kirjoitella. Vajaan viikon sisään on juhlittu siskon häitä, äitienpäivää, yhden pikkusankarin 4-vuotissynttäreitä ja vielä äidin syntymäpäiviäkin. Välissä on ollut tyttöjenilta ihanien ystävien kanssa ja hyödyllisesti nukkumiseen ja lenkkeilyyn käytetty helatorstain arkivapaa. Huh.

Sain kädestä tikit pois keskiviikkona, nyt aloitellaan kuntoutusta ja katsotaan, josko räpylä lähtisi toimimaan täydellä teholla. Treenailla pitäisi ahkerasti myös muuta kroppaa, kesä ja bikinikelit lienevät päivä päivältä lähempänä, vaikkei aina ulos katsoessa siltä tunnukaan.

Nyt odotellaan, josko sade oikeasti loppuisi tälle illalle, kovasti olisi hinkua päästä katsastamaan Eurooppalaisen ruokatorin herkkutarjontaa. Viikonloppu saa alkaa!

Ps. Kuvituksena kimaltelevaa Pyhäjärveä viime viikolta.


lauantai 12. toukokuuta 2012

Museoiden yö ja muuta jännää

Tänään Tampereella vietetään Museoiden yötä klo 18-24. Kannattaa lähteä mukaan, olen muutamana vuonna käynyt ja on ollut kivaa. Lippu maksaa 6 euroa, ja sillä pääsee kaikkiin tapahtumaan osallistuviin museoihin, muun muassa iki-ihanaan Muumilaaksoon. Lisäksi on kaikkea muuta jännää, esimerkiksi Vapriikissa on Designtori klo 16-23.

Mutta nyt ensin juomaan siskon hääkahvit. <3 Ihan pienimuotoisesti ja tunnelmallisesti. Sateisen päivän harmaus häivytetään rakkaudenvärisillä yksityiskohdilla.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Mummottaa

Olen ilmeisesti ylittänyt jonkin (ikä)rajapyykin elämässäni, koska kaupassa iski hillitön tarve saada Fazerin parhaita. Mummokarkkeja. Hyvältä maistuivat.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Tylsistymistä

No niin, pari toipilaspäivää takana ja nyt jo kevyttä kyllästymistä ilmassa... Ja okei, myönnetään, en ole jaksanut vain lepäillä ja olla varoen käteni kanssa, vaan olen mm. kulkenut kuusi kerrosta portaita ylös ja alas aina tilaisuuden tullen ja pessyt keittiön roskiskaapin (oli muuten likainen). Ulkoilua hankaloittaa vielä parin päivn ajan hillittömän kokoinen kääre, jonka laittoivat käteni suojaksi. Sen päälle ei mahdu minkään takin hihat! Ja koska sääkin muuttui taas arktiseksi, ei ulos ole ilman lämmikettä mitään asiaa. Ehkä pitäisi päivisin vain kaivautua kunnon vällyjen alle tuohon parvekkeelle... hmmm.

Mies oli ekat saikkupäiväni tekemässä töitä kotona, joten ruokahuolto pelasi ja oli edes hetkittäin juttuseuraa. Se on muuten erikoista, että aina kun huomaa, että toinen tosissaan keskittyy ja kaipaa työrauhaa, tulee ainaskin viisi juttua mieleen, jotka on pakko päästä kertomaan ihanjustnyt. Aika säälittävää.

No, ensi viikon arkipäivät vietän itsekseni, kun sairaan vaimon hoitaminen ei oikeuta samanlaisiin poissaoloihin kuin sairaan lapsen hoito. Mutta entä jos se vaimo taantuu pikkulapsen tasolle kiljumaan huomiota ja ruokaa...? Onneksi nyt on sentään viikonloppu edessä. Aion kyllä ulkoilla ja KÄVELLÄ. Parin päivän sisään saan jo vaihtaa käsitoppaukset vähän pienempiin, joten jotain toivoa takkeihin mahtumisestakin voi olla. Ja siihen asti tuijotetaan lätkää! :)

Pari juttuu

...joita ei tajua haasteellisiksi ennen kuin saa kätensä kääreisiin.

1) Koetapa laittaa hiukset ponnarille yhdellä kädellä. Ei muuten onnistu.
2) Koetapa pukea rintsikat yhdellä kädellä. Ei muuten onnistu.
3) Koetapa solmia kengännauhat yhdellä kädellä. Ei muuten onnistu sekään.

Myös esimerkiksi pyykkien viikkausta, imurointia ja tiskaamista on hyvin vaikeaa suorittaa yhdellä kädellä, mutta niiden tekemättä jättämisestä en jostain syystä ole kovinkaan pahoillani.

torstai 3. toukokuuta 2012

Kuntoiluhuhtikuu

Maaliskuun lopussa julistin huhtikuun kuntoilukuuksi. Nyt kun on päästy jo toukokuun puolelle, on hyvä summata voitot ja tappiot.

Kirjasin huhtikuun kaikki liikuntasuoritukset kalenteriini, ja niitä näyttää kertyneen 17 kappaletta (voitto). Lajeina ovat pääasiassa olleet zumba, bodybalance, kahvakuulailu ja kävelylenkit. Lisäksi autottomassa taloudessa tulee väkisinkin harrastettua melko reippaasti hyötyliikuntaa, joten työmatkakävelyä (n. 45 min) sekä kauppa- ja kaupunkihaahuilureissuja kertyy varsinaisten liikuntasuoritusten lisäksi lähes joka päivä.

Huhtikuun viimeinen viikko muodostui varsinaiseksi tehoviikoksi. Mies sai tilaisuuden testata GoGota, ja hän tahtoi käydä tsekkaamassa mahdollisimman monta eri tuntia. Minä tietysti kilttinä tyttönä kuljin mukana (lue: raahauduin lihakset jumissa joka helkkarin tunnille, jota se keksi ehdottaa). Käytiin siis circuitissa, vatsa-selkäjumpassa, pilateksessa, zumbassa (se ei ollut miehen ehdotus), venyttelyssä ja salilla. Lisäksi viikkoon mahtui yksi pitkä kävelylenkki + työmatka- ja kaupunkikävelyt. Melkoinen tehoviikko (ja ehdottomasti voitto!).
Kuvan henkilöt eivät liity tässä kerrottuihin tapahtumiin; ihan noin pirteinä ei ole koskaan tunnilta poistuttu.

Ehdottomasti suurin vaikutus tällä tehokuntoiluprojektilla on ollut korvieni välille. Tällaisella kontrollifriikillä kaikenstressaajalla on treenien lomassa huomattavasti vähemmän energiaa ja aikaa murehtia turhia. Olen myös nukkunut hyvin ja heräillyt harvoin, mikä on kaltaiselleni huonouniselle iltavirkulle aivan mahtavaa (voittovoittovoitto).

Tavoitefarkkuni (jotka olen ostanut erokriisissä reilut 3 vuotta ja noin 4 kg sitten) eivät edelleenkään mahdu kiinni ilman suurta tuskaa, joten kuukauden kuntokuuri ei tähän ongelmaan varsinaisesti tuonut apua (tappio). Projektin olisi siis syytä jatkua edelleen.

Jännittävää onkin nähdä, miten tästä mennään eteenpäin, koska nyt jouduin pakolliselle treenitauolle. Minulle tehtiin eilen pienimuotoinen käsileikkaus (vanhan kaatumisvamman uudelleen operointia), ja se tietää vähintään kahden viikon toipumisaikaa. Nähtäväksi jää, miten helposti täältä tv:n äärestä tylsistymästä päästään taas kunnolliseen liikuntarytmiin. Onneksi käsipaketin kanssakin saa sentään kävellä.
kuvat: adidas

tiistai 1. toukokuuta 2012

Aurinkoista wappua, vol. 2

Tänään on hissuksiin toivuttu eilisestä ystävien ja hyvän ruuan merkeissä. Kävimme myöhäisellä lounaalla testaamassa hiljattain avatun Flamen. Palvelu oli oikein ystävällistä ja nautitut burgerit (itse söin kasvisversio Tuscany Burgerin, poseeraa tuossa alla) ihan maistuvia, mutta niiden saamisessa kyllä meni luvattoman kauan. Hienosti kuitenkin tarjoilijamme helpotti odotteluaikaamme ilmaisilla limsalasillisilla, pisteet siitä!
Illalla söimme kunnon vappuruokaa, Stellan ohjeesta sovellettua perunasalaattia ja nakkeja. Jälkkäriksi tietysti munkkia ja tippaleipää (jälkimmäisten funktiota en tosin koskaan ole oikein ymmärtänyt...). Skoolaukset hoidettiin tänään simalla, viime vuonna suosikiksi löytyi lähes kotitekoisen makuinen Wanhan Porvoon Fabriikin Kotisima. Tuoksuukin ihan samalta kuin isän tekemä. Bonuksena se, että tässä ei ole rusinoita.

Aurinkoista wappua!

Kuvat kertokoot kaiken olennaisen vappuaaton vietostamme.