Perjantai-ilta on ihmisen parasta aikaa

Kun on siivonnut, käynyt salilla ja juossut kaupungilla, on aika luksusta nostaa jalat sohvalle ja nauttia hyvästä seurasta. Tällä kertaa seurana toimivat aina-niin-maistuva daim-jäätelö ja houkutteleva lehtiuutuus nimeltään Costume. Paljon kauniita mainoksia, upeana hehkuvaa syysmuotia ja täydellistä nollausta liian montaa ajatuskuviota pyörittävälle päälle. Mii laik.

Työviikosta uupunut mies sen sijaan innostui leipomaan itselleen kaurakeksin. :)

Tää vaan on niin hyvä...

Nukkukaahan kauniisti tämän tahtiin.

Reissutöppöset

Piti kuulkaas oikein ostaa uudet kengät, kun jostain kumman päähänpistosta keksimme rakkaan ystävän kanssa singahtaa pienelle irtiotolle Edinburghiin. Muutamaksi päiväksi vain, mutta kävelykilometrejä kertynee runsaasti. Tämä viikko siis sisäänajetaan uusia tossusia - jotka ovat ihanan pehmeää nahkaa - ja sunnuntaina päästään testaamaan niitä uusissa maisemissa. Mahtavaa!

Kesäinen pikaruoka

Vaihteeksi meillä taas kokkaillaan.

1. Otetaan kesäkurpitsa, parsakaali ja kolme reilunkokoista porkkanaa. Pilkotaan ne.

2. Sullotaan ne öljytylle pannulle saamaan hiukan väriä ja kevyesti pehmenemään. Lopuksi lisätään joukkoon halloumia reiluina kuutioina ja annetaan senkin saada hieman rusketusta.

3. Ahdetaan komeus lautasille ja syödään. Tuosta annoksesta söi yksi suurinälkäinen nainen ja yksi normaalinälkäinen mies itsensä täyteen.

Nauttikaa ihmiset kesäkurpitsasta ja muista ihanista kotimaisista kasviksista, ne ovat parhaimmillaan just nyt!

Kuluneen kesän shoppailusatoa

Kuten tapoihin kuuluu, kesän mittaan on tullut koluttua muutamat alennusmyynnit. Jotain on myös tarttunut haaviin, vaikka olen viime vuosina tullut melkoisen kriittiseksi kulutuskäyttäytymiseni suhteen. Suuri osa tekokuiduista, pesulapestävät, puhtaasti sesonkituotteet, vaatteet joille en oikeasti keksi käyttöä - kaikki saavat puolestani jäädä kauppoihin roikkumaan. Tehdyt ostokseni pystyin helposti perustelemaan itselleni - paitsi ehkä nuo korut ovat siinä rajoilla... mutta ne voin antaa kummitytölle, jos en itse käytäkään. ;) Lisäksi ostin mm. farkut (- 40%) ja peruspaitoja itselle ja miehelle.

Oikein hyvänä löytönä pidän tätä promodin mekkoa. -50 % -lapulla varustetulle mekolle jäi hintaa muistaakseni n. 22 euroa. Syksyn tullen tämä asustetaan paksuilla mustilla sukkiksilla ja nahkasaappailla - kelpaa niin töihin kuin juhlavampiinkin menoihin.

Valloittava pöllösormus...

 ...ja kallofriikin pakko-ostos, "Mustanaamiosormus" :) 

 Mies sai neuletakin seiloriraidoilla, sille on ollut tänä kesänä surullisen paljon käyttöä, kun ei ole paljon pelkillä t-paidoilla tarjennut...

Tämän herkullisen kukan voi kiinnittää joko vaatteeseen tai hiuksiin, ja se on päässytkin jo ulkoilemaan moneen kertaan kesän mittaan.

Aika maltillisesti on siis menty, eikö?

Miedohkot chilipippurit

Eilinen RHCP-keikka oli elämäni ensimmäinen stadionkeikka ja totesin, ettei tuo kyseinen konsepti välttämättä ole aivan minua varten.

Menimme paikalle hyvissä ajoin, koska halusimme nähdä myös ekana lämppärinä toimineen Poets of the Fallin. Meillä oli kenttäliput, ja asetuimme n. 50 metrin päähän lavasta (aivan eturiveihin ei kuuden maissa saapumalla ollut mitään asiaa, emmekä toisaalta sinne pahimpaan tungokseen olisi halunneetkaan). Istuskelimme auringonpaisteessa (kiitos siitä!) odottelemassa Poetseja, jotka nousivat lavalle suunnilleen ajallaan ja soittivat noin puolen tunnin setin.

Seuraava lämppäri oli brittibändi The Vaccines, joka ei ollut minulle ennestään tuttu. Eikä ole vieläkään, koska ekan biisin jälkeen päätin lähteä käymään "naistenhuoneessa" (jota myös bajamajaksi kutsutaan), jotta olisin paikallani taas hyvissä ajoin ennen illan pääkeikan alkua. Jonot olivat aivan uskomattomat, ja ehdin takaisin juuri parahiksi kuulemaan Vaccinesin loppusoinnut. Jonossa meni siis reippaasti yli puoli tuntia. Huh.

Lopulta Herrat Pippurit sitten nousivat lavalle. Siellä ne heiluivat lego-ukon kokoisina jossain kaukaisuudessa. Meikäläiset jammailivat parhaansa mukaan, mutta soittolistalle oli valikoitunut yllättävän paljon ainakin meille (ja jälkikäteen kuultujen kommenttien perusteella monelle muullekin) tuntemattomia biisejä. Screenit olivat myös verraten pienet, mikä oli harmi, koska erityisesti Flean esiintyminen käsilläkävelyineen oli täysin omaa luokkaansa. Olisi ollut kiva nähdä paremmin. Sen sijaan yhtään edemmäksi ei tehnyt mieli siirtyä, koska siinä omillakin huudeillamme saimme ihan kylliksi kyynärpäätä.

Parasta: Under the Bridge ja Californication, Flean uskomaton lavashow ja kiitospuhe.
Sää: Loistava. Lämmin, aurinkoinen ilta, ei kuitenkaan liian kuuma.
Ihmetyksen aihe: Oudohko soittolista, monta hyvää hittiä (ja se kaipaamani Road trippin') jäi uupumaan.
Kamalinta: Vessajonot (onneksi oli juttuseuraa).

Tänä iltana Tampereella...

suuntana Ratina ja hottikset chilipippurit! En lainkaan pistäisi pahakseni, jos soittaisivat myös tämän: