Tylsistymistä

No niin, pari toipilaspäivää takana ja nyt jo kevyttä kyllästymistä ilmassa... Ja okei, myönnetään, en ole jaksanut vain lepäillä ja olla varoen käteni kanssa, vaan olen mm. kulkenut kuusi kerrosta portaita ylös ja alas aina tilaisuuden tullen ja pessyt keittiön roskiskaapin (oli muuten likainen). Ulkoilua hankaloittaa vielä parin päivn ajan hillittömän kokoinen kääre, jonka laittoivat käteni suojaksi. Sen päälle ei mahdu minkään takin hihat! Ja koska sääkin muuttui taas arktiseksi, ei ulos ole ilman lämmikettä mitään asiaa. Ehkä pitäisi päivisin vain kaivautua kunnon vällyjen alle tuohon parvekkeelle... hmmm.

Mies oli ekat saikkupäiväni tekemässä töitä kotona, joten ruokahuolto pelasi ja oli edes hetkittäin juttuseuraa. Se on muuten erikoista, että aina kun huomaa, että toinen tosissaan keskittyy ja kaipaa työrauhaa, tulee ainaskin viisi juttua mieleen, jotka on pakko päästä kertomaan ihanjustnyt. Aika säälittävää.

No, ensi viikon arkipäivät vietän itsekseni, kun sairaan vaimon hoitaminen ei oikeuta samanlaisiin poissaoloihin kuin sairaan lapsen hoito. Mutta entä jos se vaimo taantuu pikkulapsen tasolle kiljumaan huomiota ja ruokaa...? Onneksi nyt on sentään viikonloppu edessä. Aion kyllä ulkoilla ja KÄVELLÄ. Parin päivän sisään saan jo vaihtaa käsitoppaukset vähän pienempiin, joten jotain toivoa takkeihin mahtumisestakin voi olla. Ja siihen asti tuijotetaan lätkää! :)