Voisin väittää, että tuoksu lievittää sokerilakkolaisen suklaanhimoa, mutta en viitsi, koska jostain käsittämättömästä syystä en ole himoinnut suklaata tai muutakaan karkkia lainkaan. Rasti seinään siis! Tosin eihän tätä lakkoiluani ole vielä jatkunut kuin viisi päivää, mutta aiemmista karkkilakoistani tiedän, että yleensä ensimmäiset päivät ovat ne vaikeimmat. Ehkä olen huomaamattani saanut itseni psyykattua johonkin "sokeri pahaa - porkkana hyvää" -tilaan. Ou jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti