torstai 2. elokuuta 2012

Miedohkot chilipippurit

Eilinen RHCP-keikka oli elämäni ensimmäinen stadionkeikka ja totesin, ettei tuo kyseinen konsepti välttämättä ole aivan minua varten.

Menimme paikalle hyvissä ajoin, koska halusimme nähdä myös ekana lämppärinä toimineen Poets of the Fallin. Meillä oli kenttäliput, ja asetuimme n. 50 metrin päähän lavasta (aivan eturiveihin ei kuuden maissa saapumalla ollut mitään asiaa, emmekä toisaalta sinne pahimpaan tungokseen olisi halunneetkaan). Istuskelimme auringonpaisteessa (kiitos siitä!) odottelemassa Poetseja, jotka nousivat lavalle suunnilleen ajallaan ja soittivat noin puolen tunnin setin.

Seuraava lämppäri oli brittibändi The Vaccines, joka ei ollut minulle ennestään tuttu. Eikä ole vieläkään, koska ekan biisin jälkeen päätin lähteä käymään "naistenhuoneessa" (jota myös bajamajaksi kutsutaan), jotta olisin paikallani taas hyvissä ajoin ennen illan pääkeikan alkua. Jonot olivat aivan uskomattomat, ja ehdin takaisin juuri parahiksi kuulemaan Vaccinesin loppusoinnut. Jonossa meni siis reippaasti yli puoli tuntia. Huh.

Lopulta Herrat Pippurit sitten nousivat lavalle. Siellä ne heiluivat lego-ukon kokoisina jossain kaukaisuudessa. Meikäläiset jammailivat parhaansa mukaan, mutta soittolistalle oli valikoitunut yllättävän paljon ainakin meille (ja jälkikäteen kuultujen kommenttien perusteella monelle muullekin) tuntemattomia biisejä. Screenit olivat myös verraten pienet, mikä oli harmi, koska erityisesti Flean esiintyminen käsilläkävelyineen oli täysin omaa luokkaansa. Olisi ollut kiva nähdä paremmin. Sen sijaan yhtään edemmäksi ei tehnyt mieli siirtyä, koska siinä omillakin huudeillamme saimme ihan kylliksi kyynärpäätä.
Parasta: Under the Bridge ja Californication, Flean uskomaton lavashow ja kiitospuhe.
Sää: Loistava. Lämmin, aurinkoinen ilta, ei kuitenkaan liian kuuma.
Ihmetyksen aihe: Oudohko soittolista, monta hyvää hittiä (ja se kaipaamani Road trippin') jäi uupumaan.
Kamalinta: Vessajonot (onneksi oli juttuseuraa).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti